Pelkään

Tajusin just yhen asian.
S kielsi minua viiltelemästä. "Jos viiltelet, osoitat vain, ettet rakasta minua."
Mä viiltelin eilen...
...
...
...
...
Entä jos S suuttuu minulle?
...
...
...
...

"Olisi ihan oikein jos suuttuisi. Ei sulle kukaan halua olla kiltti. Kaikki vihaa sua, senkin paskiainen." 

"Mutta sittenhän mä voisin ihan hyvin tehdä sen itsemurhan?"

"Tottakai voisit. Ongelma on vaan, että sä olet niin pelkuri, ettet sä uskalla."

"Nii... Se on kyllä totta..."

"Mutta Emily, eihän sinua kaikki vihaa." 

"Ai miten niin?"

"No, mieti vaikka äitiäsi. Ei hän sinua vihaa, hän rakastaa sinua." 

"Niin... Mutta se onkin mun äiti. Se on eri asia. Kaikki muut mua sitten vihaakin."

"No niin vihaa! Äitis on vaan niin sekasin, että se luulee, että se rakastaa sua!" 

"Älä nyt saatana hauku MUN äitiä!!"

"Älä hiilly. En mä sitä pahalla tarkottanu. Ja vaikka sun äitis sua rakastaiski, kukaan muu ei rakasta."

"Hei, Emily. Muistatko viime puhelun S:n kanssa?"

"En mä sitä unohtaa voi..."

"Muistatko minkä lauseen S toisti kaksi kertaa?"

"Minä rakastan sinua..."

"S valehtelee!"

"Niin varmaan valehteleekin, koska kukaan ei voi pitää minusta."

"Kerro kaikki asiat, joista pidät itsessäsi? Ulkonäössäsi tai luonteessasi."

"No... Mulla on kivan väriset silmät ja hiukset. Ja mä tykkään jokaisesta viiltelyjäljestä. Luonteessa... En mistään."

*huoh*

"No, onhan toikin jo jotain."

"Mikset sä vaan tapa ittees? Se olis kaikille parasta, koska sä et itsekään pidä ittestäs."

"Nii...  Kai se olis paras vaihtoehto..."

Pelkään, että S suuttuu minulle. Pelkään, että hän alkaa vihaamaan minua (jollei jo vihaa). Pelkään, että hän tekee jotain pahaa itselleen.
Pelkään aina pahinta.

Miksei tämä lopu koskaan?