"No totta helvetissä olet!"
"Nii... Entä jos mä vaan pahennan koko ajan tilannetta? Entä jos S:n fiilis laskee joka kerta, kun yritän tavottaa sitä?"
"Tietenkin sä pahennat sen oloa! Ethän sä, vitun läskipaska, osaa tehdä muuta ku olla kiusaks ja häiritsemässä!"
"Nii... Totta... ... ... ... Mut ansaitsenko mä ihan tosi tän mun ahdistuksen ja pahan olon?"
"Sä oot kuule, Emily, sen verran paska ihminen, että sä et ansaitse mitään hyvää. Eli ahdistus on sulle ihan oikein!"
"Niin kai sitten..."
"Hei, Emily. Sä ansaitset kipua, joten mene ja ota lasinsiru ja VIILTELE! Sä olet säästänyt sitä lasinsirua ihan sitä varten! Vai ootko sä niin paska, ettet sä pysty edes VIILLELLÄ?!"
"En ole! En varmasti ole!"
"Nyt, Emily, lopeta. Sä et viiltele. Muista, mitä S sanoi. 'Jos sä viiltelet, sä osotat, ettet sä rakasta mua.' Muistatko?"
"Muistan."
"No, rakastatko sä S:ää?"
"Joo. Rakastan."
"No älä sitten jumalauta viiltele!!"
"No, en kai sitten..."
"Kyllä saakeli viiltelet! Oot ansainnut kipua!"
"Nii..."
"No, mikset mene ja viiltele?"
"Koska... Koska..."
"Sä taidat tosiaan olla niin paska ihminen, ettet edes pysty viillellä..." *huoh*
"Kai mä sitten olen..." Miksei tämä lopu koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti